lauantai 23. helmikuuta 2019

Osinkoa pukkaa

Ajattelin taas pienen tauon jälkeen ottaa kynän kauniiseen käteen ja kirjoitella hieman kuulumisia. Salkun kokonaistilanne näyttää tällä hetkellä ihan kohtuulliselta, vaikka pienoista laskua on ollut. F-secure on hyvän alun jälkeen ollut pienoinen pettymys, tuotto on 10,69% miinuksella, mutta uskoisin, että nousua on tulossa. Flowscape on 1,28% miinuksella, välillä taidettiin olla lähes 15% voitolla, mutta osakkeen arvo heiluu senttiosakkeelle tyypilliseen tapaan pörssissä kuin hullun mulkku, joten ei mitään hätää. Sotkamo Silver on tuoton osalta 7,77% plussan puolella ja tämä korjaa hieman muiden osakkeiden tuottamia tappioita. Käsittääkseni nordnetin järjestelmä laskee tappioon ja tuottoon myös hankintakulut, jotka ovat pienten ostojen kohdalla varsin suuria prosentuaalisesti. Tällä hetkellä salkun markkina-arvo on 517€. Itse lasken asian niin, että olen 517€ voitolla, koska ilman osakkeisiin sijoittamista rahat todennäköisesti olisivat menneet johonkin turhuuksiin.

Eilen perjantaina ostin Nordean osakkeita 160€:n arvosta. Tarkoitus oli ostaa tällä kertaa osaketta, josta saa hyvän osinkotuoton keväällä. Lueskelin hieman pörssiuutisia ja tänä vuonna suurimman osingon maksajaksi arvioitiin nimenomaan Nordeaa, joten iskin rahani siihen kiinni. Ostelen nyt todennäköisesti kevääseen asti pelkästään osakkeita, joista saa kohtuullisen osinkotuoton. Toisaalta mieleni tekisi tuutata Sotkamo Silveriin lisää tuohta kiinni, koska se on näyttänyt olevan kokoajan pienessä nosteessa. Mietin itsekseni yksi päivä, että Bitcoin-Kyösti ei tainnut puhua ihan täyttä  paskaa.

Työukko kävi tänään vapaapäivänä painamassa hieman ylitöitä. Aamulla töihin lähtiessä keli olikin melkoine yllätys, autoa täytyi pitää käynnissä lämmityksen täysillä reilut 10 minuuttia, että jään sai rapattua ikkunasta. Ajoradat olivat lisäksi lähinnä luistinratoja, joten tarkkana sai olla. Työkaveri kertoili aamulla, että oli saanut pyöräytettyä autonsa ympäri liukkailla, amatööri sanon minä.

Ps. Kyöstin vieraskynä kirjoitus on tuloillaan lähiaikoina, joten pysykää kanavalla!

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Verokarhun vierailu

Pienen tauon jälkeen olisi taas blogin päivittelyn aika.

Tarkoituksenani oli ostaa tämän kuun tilistä taas osakkeita, mutta verokarhu järjesti minulle pettymyksen. Tuli sen verran muhkeat mätkyt maksettua, ettei tässä kuussa jäänyt yhtään ylimääräistä sijoituksia varten. Toki minulla olisi laittaa säästöistä rahaa menemään, mutta päätin jo tämän projektin alussa, että ideana on käyttää pelkästään kuukausittaisia tuloja osakkeiden ostamiseen. Mielestäni jutun ja blogin pitämisen idea vääristyisi, jos yhtäkkiä tuuttaisin esimerkiksi 5000€ Sotkamo Silveriin. Tämäkään, kuten mikään muukaan työukon elämässä ei ole mahdotonta, mutta ei myöskään todennäköistä.

Kaikkeni kyllä yritin, että saisin mätkyt hoidettua ilmoittamalla kaikenlaisia vähennyksiä verotukseen, mutta ei auttanut. Ilmeisesti 7 päivää lehteä ei katsota työukon kohdalla ammattikirjallisuusdeksi ja näin ollen vähennyskelpoiseksi, yritin selittää, että kyseinen lehti on välttämätön, jotta tietää mistä työpaikan taukohuoneessa isot pojat henkseleitään paukutellen puhuvat.

Verokarhun armottomuudesta mieleeni juolahti takavuosilta eräs kommellus. Pyöritin aikoinaan palkkatyön ohessa pienimuotoista yritystoimintaa, liikevaihto liikkui vuositasolla noin 3000-5000€ paikkeilla, eli kyseessä oli erittäin pienimuotoinen bisnes. Lopetin yrityksen toiminnan, koska se vei liikaa aikaa suhteessa siitä saatuun hyötyyn ja ilmoitin verottajalle vero.fi palvelussa asianmukaisesti, että yrityksellä ei ole toimintaa, eikä se ole verovelvollinen ym ym ja sain vielä kuittauksenkin, että asia on kunnossa. Reilu vuosi myöhemmin verottaja kuitenkin muisti minua kirjeellä, etten olisi ilmoittanut yrityksen toiminnasta saatuja tuloja kuluvalta vuodelta ja toimitti arvioverotuksen. Verottaja oli jollain laskukaavalla saanut aikaiseksi laskelman, että minun tulisi maksaa yrityksen liiketoiminnasta (jota ei siis ollut kyseiseltä vuodelta ollenkaan) 7000€ veroja. Otin puhelimen nopeasti kouraan ja soitin verottajan asiakaspalveluun, selitin asiani ja virkailija totesi lopuksi, että asia on nyt kunnossa, eikä tuota 7000€ tarvi maksaa ja Y-tunnukselle on merkitty, ettei se ole enää toiminnassa. Mentiin taas muutama viikko ajan virrassa ja verottajalta tuli maksukehotus tuosta 7000€ arvioverosta. Totesin isoon ääneen, että voi vittu ja lähdin suoraan kohti lähintä verotoimistoa. Selitin asiaa nyt kasvotusten kyllästyneen oloiselle virkailijalle kaikki asiaan liittyvät paperit levitettynä palvelutiskille ja sain vastaukseksi, että voisin tehdä kyseisen yrityksen lopettamisen "kätevästi" netissä. Totesin, etten lähde toimistolta ennen kuin saan varmuuden, että yritystoiminta on lopetettu ja 7000€ laskun saa repiä. Asiaa puitiin varmaan tunnin verran ja täyteltiin jotain lippuja ja lappuja, jonka jälkeen virkailija totesi asian olevan kunnossa. Hän vielä lopuksi, varmaan vittuillakseen totesi, että jatkossa tällaiset asiat tulee hoitaa ajoissa. Hammasta purren poistuin paikalta ja huokaisin asian viimein olevan kunnossa. Noin viikkoa myöhemmin postiluukusta tipahti jälleen kirje verottajalta, lasku summaltaan 100€ verotuksen oikaisupäätöksestä. Tällä kertaa en jaksanut todeta edes, että voi vittu ja menin tietokoneelle maksamaan kyseisen laskun ja annoin asian olla.

Seuraavaksi osakeostoksi olen ajatellut sellaista osaketta, josta maksetaan osinkoja. Pääsemme silloin käsittelemään osingon maksua käsitteenä ja pohtimaan osinkojen merkitystä sijoittamisen kannalta. Ajattelin myös kysyä Kyöstiltä, jos hän haluaisi tässä kuussa olla se hänen lanseeraamansa vieraskynä, koska itse en juuri tällä hetkellä tunnu keksivän mitään järkevää kirjoitettavaa.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Lennä Nykäsen Matti, lennä.

Eilisen ikävän suru-uutisen vuoksi julkaisen tänään hieman erilaisen kirjoituksen. Maanantaiaamuna herätessäni jokaisen median pääuutinen oli Matti Nykäsen yllättävä kuolema vain 55-vuotiaana. Lähtö tuli Matille aivan liian aikaisin. Asian puiminen on jatkunut myös tänään eri medioiossa, kuten odottaa saattoi. Median kirjoittelu on ollut pääosin asiallista ja Matin muistoa kunnioittavaa, mutta uutisten kommenttiosioissa ja somessa tapahtuva kirjoittelu ei. Keskustelu somessa on ollut erittäin alhaista, enkä pysty sitä ymmärtämään aikuisilta ihmisiltä. Eräskin nainen twitterissä kirjoitti: "Kuolema ei kyllä tee yhdestäkään naistenhakkaajasta mun sankaria,ei sitten millään." Henkilön taustojen selvittämisen jälkeen ilmeni, että kyseessä on ilmeisesti feminismiä ja anarkismia kannattava henkilö. Muiden ihmisten sometekstejä ja blogeja ahkerasti lukeneena olen ihmetellyt monesti, että miksi juuri feministit ja metoo meuhkaajat ovat aina niitä kaikkein pahimpia yleistäjiä ja kovimpia toisten tuomitsijoita? Lopetin itse someen kommentoinnin jo aikoja sitten, koska asioista keskustelu siellä ei ole mielekästä, aina joku keksii jonkun "muka nokkelan" vastauksen, eikä keskustelu etene mitenkään. Lisäksi joku aina tahallaan käsittää jonkin kommentin väärin tai vetää herneet nenään pienestä huumorista, joten parempi antaa näiden ihmisten meuhkata vain keskenään.

Olen huomannut, että somessa ahkerasti kirjoittavat ovat monesti tosielämässä arkoja ja erittäin epävarmoja itsestään. Monenkaan kanssa ei edes normaali jutustelu meinaa onnistua. Yksi silmiinpistävä "ominaisuus" näissä kirjoittelijoissa on myös se, että he ovat monesti työttömiä. Minusta tuntuu, että somesta on tullut tämän hiljaisen ja ahdistuneen kansanosan kanava purkaa omaa pahaa oloaan. Mielenkiintoista on lukea esimerkiksi rikosuutisten kommentointia, joissa huudetaan tekijälle kuolemantuomiota ja "saunan taakse" kommentteja. Suurin osa näistä huutelijoista on ihan täysiä paskahousuja, jotka eivät varmasti saisi edes sanaa suustaan tavatessaan huutelujensa kohteen. Enkä kyllä ole uutisista tai mistään muualtakaan kuullut, että joku olisi oikeasti sinne saunan taakse viety ja tästä voi jokainen varmasti vetää oman johtopätöksensä näiden somehuutelijoiden elämästä ja sen sisällöstä. Kannattaa aina muistaa, että se loukkaavan kirjoittelun kohde on aina jonkun lapsi,isä,äiti,isoisä,isoäiti,veli tai sisko.

Palatakseni vielä tuohon naistenhakkaaja ja feminismi aiheeseen, olen joskus miettinyt, että kuinka helposti joku ihminen leimataan naistenhakkaajaksi. Eikö meillä pitäisi olla tasa-arvoinen yhteiskunta jossa kummankin sukupuolen lyömistä pidettäisiin yhtä paheksuttavana?Onko naisen lyömättä jättäminen jokin universaali itseisarvo, jota ei missään tilanteessa saa rikkoa? Otetaan kuvitteellinen tilanne,että lähes satakiloinen nainen hyökkää veitsen kanssa 60-kiloisen miehen kimppuun, jätetäänkö tilanteessa lyömättä, ettei tule naistenhakkaajan leimaa otsaan? Feministit ym huutavat kilpaa, että naiset eivät ole miehiä heikompia, mutta kuitenkin tätä omaa heikkoutta naisena korostetaan tilanteissa, joissa siitä on itselle hyötyä. Monesti yritetään saada itselle oikeuksia, mutta ei samoja velvollisuuksia kuin miehillä. En ole ainakaan vielä törmännyt feministiin, joka vaatisi tasa-arvon nimissä armeijaa pakolliseksi molemmille sukupuolille. Itselläni on ystävinä mm rattijuoppoja, naista lyöneitä ja murtomiehiä, mutta en ole koskaan heitä arvottanut näiden yksittäisten tekojen vuoksi, vaikka en toki näitä tekoja hyväksykkään. Elämä on matka, jonka varrella sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, heikkoja ovat ne jotka jäävät tällaisiin tapahtumiin rypemään, eivätkä ne jotka nousevat ylös ja jatkavat eteenpäin.


 Tasa-arvosta on tullut keskusteltua useasti monen kaverin kanssa ja lopputulema on ollut aina sama, heikoimmilla tässä yhteiskunnassa ovat nykyään 30-60-vuotiaat valkoiset heteromiehet. Tämä johtuu varmaan siitä, että mikään ryhmä ei koe tärkeäksi tämän ryhmän puolustamista, koska kyseistä kansanosaa pidetään jollain ihmeellisellä tavalla koko yhteiskunnan tukipilarina,jopa itsestäänselvyytenä. Otetaan tähänkin pienoinen esimerkkitapaus, 55-vuotias nainen menee Ghanaan rantalomalle ja maksaa paikallisille nuorille miehille seurasta ja seksistä, tätä naistenlehdet kutsuvat seksuaaliseksi tutkimusmatkaksi itseensä ja rohkeaksi irtiotoksi, kun taas 55-vuotias mies menee Thaimaaseen ja maksaa naiselle seksistä, kyseessä on samojen instanssien silmissä seksuaalinen saalistaja ja sika. 


En itse koskaan henkilökohtaisesti tavannut Mattia, mutta minulla oli hänestä aina sympaattinen kuva. Median antama kuva on harvoin, jos koskaan se koko totuus. Matin kiistattomia saavutuksia ovat kuitenkin viisi olympiamitalia (4 kultaista ja 1 hopeinen), 14 mm-mitalia (6 kultaa, 2 hopeaa ja 6 pronssia) ja 22 sm-mitalia (13 kultaa, 2 hopeaa ja 7 pronssia). Näitä ei häneltä kukaan voi koskaan pois ottaa. Lepää rauhassa mestari.